huhtikuu 23, 2005
Posankan pyrstö
Sinivilkkuinen saattue lähestyi Postitalolta päin, autot kiihdyttivät suhahdellen yksi kerrallaan ohi. 
Komeimmassa läpätti lokasuojan päällä kotkalippu, tumma auto suojelevasti puoliksi rinnalla, irtovilkku katonreunaan rämäytettynä. Mikä lie valtiovierailu tällä kertaa.
Olin kohottautua seisomaan ja tervehtiä, kun mies lähestyi junan käytävää. Sama tummanharmaa liituraita, sama parta, samat piirteet. Kävely vähän vaikeaa ja selkä painunut kumaraan niin kuin tuossa iässä jo kuuluu.
Mutta faijahan on maannut mullan alla jo vuosia.
Joku muu.
Vaan ehtipä iho kananlihalle.
Harmaa taivas tuulisen kolean Kupittaan yllä. Posankka, pikemminkin Posankan pyrstö. Yliopisto. Vänrikinkatu ja kadehdittavia puutaloja. Kengän alla mukulakivet ja edessä iltataivaalle kohoava Tuomiokirkko. Yrmeän arvokas, ehdottoman tuomio kirkko. Hartauden tunne, melkeinpä. 
Onko Turussa erityisen paljon kauniita naisia vai sattuivatko he vain olemaan tänään liikkeellä?
Pimeyttä runko naristen ja kitisten halkova linja-auto. Salon linja-autoasema, pysähdytään kaksi minuuttia. Kirjaimet SSO talon seinässä saavat muistamaan saman paikan ja heinäkuun 1979.
Kisko. Pertteli. Ilma +0 Tie +1. Kivisillan kaari Lohjanharjulla. Tie on valaistu pylväisiin pistetyillä hehkuviksi kuumennetuilla säilykepersikoilla.
Lohjan motarilla keltapunainen ambulanssi ohittaa ääneti, ajaa vain vähän kovempaa ja näkyy kauan. Vilkut viskovat maahan kimaltavaa sinistä taikapölyä.
Huono asento. Väsyttää.
Posted by khilou at 23.04.05 00:48