On tuntunut, että Tervo on parhaimmillaan lyhyttavarassa kuten novellit ja joka kerta yhtä hyvä Kallellaan.
Minun sukuni tarinan kanssa tuntui, että lattialle oli heitetty tarpeettoman monta lankaa. Kuin Tervo olisi halunnut testata, saako ne lopulta solmittua. Myyrässä lankoja lensi vielä vasullinen lisää, mutta solmut pitävät.
Vuosisadan alkupuoli heräsi hetkittäin henkiin, 70-lukua oli Simonkentän busseista huolimatta liian vähän kunnon piehtarointiin. Mutta vaikka yksityiskohdat jäivät vähiin, se tunnelma kyllä palasi. Katsoit minne tahansa, näit Kekkosen ja YYA-Neuvostoliiton.
Oliko 70-luku ankean harmaa ja onko 2000-luku iloisen vauras? Vai marraskuisen räntäsateen harmaus sittenkin sama?
Agenttivaklausta olisi voinut olla enemmänkin enkä tykännyt päähenkilön omista kohtaloista. Vaan kuljen minä mieluummin vallan saleissa sampea maistamassa kuin istun rovaniemeläisten pikkurikollisten kanssa lämmennyttä tuoppia pyörittelemässä. Ehkei ihan vuosisadan jälkipuoliskon Täällä Pohjantähden alla mutta kyllä niveltyi sepite notkeasti historiaan.
Ja sitten tämä:
Se kesti vain tuokion se elämäksi kutsuttu. Muutama muinainen aamu, naurava lapsi, vaimon silmät.
Posted by khilou at 18.04.05 16:59