huhtikuu 17, 2005
Kaarevan katon alla
Käveltiin liki kesäisessä auringonpaisteessa pitkäaikaisen presidentin kadulle ja 
hypättiin Espooseen vievään bussiin. Näkymät Länsiväylältä merelle olivat tälläkin kertaa kauniit.
Ottelua oli pelattu 11.38, kun Poika kysyi ensi kertaa, voidaanko jo lähteä. Mielenkiinto riitti kuitenkin loppuun asti kävelemällä välillä vastapäiseen katsomoon ja keskustelemalla. Onko isi tämä miesten vai naisten salibändi? Miks ne yrittää tehdä maalin? Miks tässä penkissä on numerot? Miks tuo katto on kaareva? Loppuko tää nyt? Soiko nyt pilli? Tuon laidan pitäis olla tuon oranssin viivan päällä. Montako minuuttia vielä? Tuo valkonen joukkue voitti enemmän ku tuo punanen joukkue. Taputetaan isi meki ja huudetaan.
Odoteltiin pysäkillä, kun I kurvasi kohdalle ja aukaisi oven. Matkalla Munkkiniemeen Poika nukahti ja minä näin loputtoman jonon loputtoman monella tyylillä eteneviä juoksijoita. Länsiväylä-juoksu?
Matalalattiainen vei keskustaan ja Pojan retken kohokohtaan. Jaksoi hampurilaisen ja mansikkasundaen, minä sain ranskalaiset.
Iltaa kohden ukkeli vaisuuntui, ja uniajan alla digitaali vahvisti hypoteesin: 38,4.
Posted by khilou at 17.04.05 21:22