huhtikuu 14, 2005
Fesco Sakhalin
Siellä se Edselin vinkkaama Fesco Sakhalin oli.
Istuttiin Pojan kanssa satamaradan jäänteiden vieressä ja katseltiin. Ilmeisesti koneita koekäytettiin, sillä säännöllisin välein korsteeni työnsi kevätiltaan mustan pakokaasupilven. Keskilaivassa välkkyi rätsähtelevä hitsauksen kirkkaus. Satama-altaan yllä aaltoili jyminä, jonka pikemminkin tunsi sydänalassaan kuin kuuli.
Vasemmalla laiturissa peräkkäin hinaajat: Porin Karhu ja Poseidon. Merimakasiinin terassilla kaksi naista. Valokuvia räpsivä mies kännykkä korvalla kulkevine seuralaisineen.
Anteeksi, huikkasi penkillä istuva punakka mies muovikasseineen, kun kuljimme ohi. Pysähtymättä käännyin katsomaan. Mies ei ollut mitään vailla vaan halusi kertoa, että laivaa rakennetaan jäissä kulkevaksi rahtialukseksi Venäjän arktisille vesille.
Ruostuneet kiskot ja kääntösilta kiinnostivat Poikaa loputtomiin. Tutkittiin ratapölkyt ja kiskonaulat vai miksikä niitä kutsutaan. Vastaväitteistäni huolimatta jälkeläinen ilmoitti uskovansa, että tästä kyllä kulkee joka päivä tavarajunia.
Vaellettiin vielä Länsisataman puolelle katsomaan kalastusalusta, työproomua, verkkoaidan taa suojattua Arandaa ja Romantikaa, jonka haukkasi uumeniinsa rekan toisensa perään. Kaupungista kohti terminaalia käveli, horjui ja harppoi enemmän ja vähemmän jo riehakkaita seurueita.
Kotiin hautausmaan kautta, siellä Poika arveli, että ruumiit ovat hautakivien sisällä. Korjasin. Jos isi sinä ja minä kuoltais ni äiti kyllä varmaan meiät sit kaivais maahan tai polttais, perillinen mietti. Myönsin näin olevan ja kerroin, että ajan kuluessa ruumiit maatuvat mullaksi. No sitä multaahan voi sitte käyttää kukille, Poika ilahtui.
Posted by khilou at 14.04.05 21:46