Aamulla E:n äiti soitti lapsia sinne toipilaan seuraksi. Mentiin. Piipiäiset viilettivät aikuisten valvovain silmäin alla. Itse vietin hävettävän suuren osan vierailusta ihailemalla kirjoja ja levyjä tulvivia hyllyjä. Lainattavaa olisi viikoiksi, kuukausiksi. Nykylukutahdilla vuosiksi.
Lainasin Myyrän.
Kolean päivän viiletessä illaksi nousi kylmä harmaa sumu ja piilotti punatiilikorttelien yläkerrokset. Etsittiin Pojan kanssa aarretta, mutta hiekkalaatikosta ei löytynyt arkullista kultarahoja. Talvehtineita keppejä vain.
TV:ssä Vasten auringon siltaa laulanut Katri-Helena palautti hetkeksi häkellyttävän elävästi 70-luvulle.
Mikä toi on, Tyttö kyselee kaikesta. Ja kuka oli, jos joku soittaa.
Muistan elävästi illan 9.4.1980. Seppo Pakola on katketa riemuunsa, luki seuraavan päivän lehden kuvatekstissä.
Soi päässä: Hurriganes: Crazy days
Posted by khilou at 09.04.05 22:15