Auringon kuumentaman hiekan ja pölyisen kiipeilytelineen puun tuoksut. Kirkkaus, joka pakotti varjostamaan silmiä kädellä lasten sijaintia tähystäessä.
Veden hiljainen lirinä märkään hiekkaan kantapäällä vedetyssä urassa.
Nii nyt on kevätkuu, sanoi Poika.
Posted by khilou at 03.04.05 15:40