maaliskuu 23, 2005

Stig Sippel

Luutnantti Stig Sippel on niitä sotahistorian kohtaloita, jotka jostain syystä jäävät mieleen.

Kun Rynnäkkötykkipataljoona sai Saksasta oikeita rynnäkkötykkejä, kotimainen yritelmä BT-42 todettiin epäonnistuneeksi ja kalusto siirrettiin Sippelin komentoon Er.PsK:n nimellä.

Viipurin viimeisenä päivänä 20.6.44 Sippel miehineen yritti 20. Pr:lle alistettuna parhaansa mukaan puolustaa kaupunkia jalkaväen irtautuessa omia aikojaan joka puolella. BT-42:n 114-millisen haupitsin ammukset kimpoilivat neuvostovaunujen pinnasta, joten tuli keskitettiin vihollisjalkaväkeen.

Luutnantti Sippelin komentovaunu oli asemissa lääninsairaalan luona, kun päätien suunnasta lähestyi Sotka. Ajaja, kersantti Virtanen, yritti ajaa mutkitellen pois tulen alta, mutta Kannaksenkadulla Virtanen tunsi tornin tärähtävän, jotain lentävän selkäänsä ja torninluukun kolisevan kauas kadulle. Sotkan 76-millinen kranaatti oli osunut, ja taakseen katsova Virtanen näki, että tornissa olleista oli jäljellä enää jalat.

Kersantti Virtanen selvisi omien puolelle. Neuvostojoukkojen ottamissa valokuvissa nähtiin aikanaan Kannaksenkadun ja Eliaankadun risteykseen jäänyt Sippelin komentovaunun hylky, jonka vetoakseli oli katkennut ja tela lähtenyt päältä.

Luutnantti Sippel ja vaunun lataaja, panssarimies Adiel Sorvisto siunattiin kentälle jääneinä.

En tiedä, ilmoittautuiko Sippel vapaaehtoiseksi jäämään puolustamaan Viipuria, jonka puolustamiselle ei kenraali Laguksen mielestä ollut realistisia edellytyksiä. Enkä tiedä, millä mielellä Sippel ja hänen miehensä odottivat vihollisen lähestymistä tai tiesivätkö he, ettei heidän vaunuillaan ollut neuvostopanssareita vastaan mitään mahdollisuuksia.

Posted by khilou at 23.03.05 13:26
Comments

Kerro lisää näitä sotajuttuja. Ne ovat mielenkiintoisia.

Posted by: Soopa at 23.03.05 14:41

Tuossa joko oli sarkasmia tai sitten ei, mutta tämän blogin päätoimittajana ennustan, että sotajutut pysyvät ohjelmistossa piinallisen sitkeästi.

Posted by: khilou at 23.03.05 15:18