helmikuu 26, 2005
Neonpunainen erkka
Janssonin kiusaus tummui päivällä uunissa. Mikä kala se jaansson on, Poika halusi tietää.
Keveästi höyläävä yhden jalan ulkoteräjarrutus. Täydellisen epävakaa asento, mutta niin kauan kuin vauhti on, tasapainon tuntee.
Kiekko totteli tänään paremmin, mutta jäällä oli turhan verran lunta. Täydellinen lähtee ranteella mukinkorkuisena ja kilahtaa takatolpan kautta. Muutaman kerran sain kaivella hankea mustan liu'uttua hämärässä kaukaisuuteen kuin torpedovanan. Aina löytyi.
Lonkan koukistajat muistuttivat eilisestä. Vasemmalta selkäfilee myös, moisessa toispuoleisessa räyskimisessä.
Poika luisteli taas puolet paremmin kuin eilen. Maisema alkoi vaihtua ja kaatuili melkeinpä vain huvikseen. Vielä enemmän huteja kuin osumia, mutta kun syöteltiin hetki, kuulin ympyrän sulkeutuvan loksahtaen. Sama kenttä, minä, 70-luvun alkupuoli, neonpunaisella teipillä erkattu maila, lasikuidun haju.
Kotona keitettiin vettä ja kaivettiin kaapista mummon mustaherukkamehu.
Posted by khilou at 26.02.05 00:31