Näkymä rannalta

Tiiätkö, kuulostat jotenkin erilaiselta kuultuna kuin luettuna.

Olipa hauska! Tässä vaiheessa voin myös paljastaa, että pitkän aikaa luulin lukevani naisen kirjoittamaa blogia. Sama ilmiö on tullut esiin muutamissa muissakin blogeissa, enkä tiedä, mikä vaikutelman on saanut aikaan. Jollakin tavalla mieli pakkaa "ruumistamaan" jokaisen kirjoittajan tahtomattaankin. Anyway, varsin möreä-ääninen basso sinä kuulut olevan.

No vot, tuon kun lykkäät vielä RSS-feediisi enclosureen, niin olet Suomen ensimmäinen podcastaaja ("ämpärilähettäjä"?). Munkin on pitänyt aloittaa oma radioasema, mutten ole vielä ehtinyt :)

...ja sama selkeämmällä kielellä:

http://en.wikipedia.org/wiki/Podcasting

Parahin Khilou, turha oli pelko, että Rantaradio jotenkin laskisi tämän blogin tasoa.

Mutta oletteko harkinnut ammattimaisen kuuluttajan käyttämistä radiossanne?

Jesh! Näitä lisää!

Ja kuunneltuani alkoi soida Antti Tuiskun "Ota kuva" ja luulin, että se oli osa Rantaradiota... pelästyin. Mutta häpeäkseni huomasinkin, että se olikin vain omaa musakokoelmaani.

Hyvä oli tämä. Hyvän pituinen, vaikka se kyllä pitää sanoa että ne vähän pidemmät ÄvB:tkin menivät ihan iloisesti työn lomassa. Mutta se kai riippuu tehtävästä työstä. Pituuteen vaikutti varmaankin laatimasi "käsikirjoitus". Minulla on vahva tunne, että siellä yhdessäkin x-radiossa ei pahemmin juttuja suunnitella.

Jatka vain! Äänesi on miellyttävä ja rutiini tuo siihen sitten lisää sitä helppoutta, jota kuulija siltä osaa oman kokemuksensa perusteella radiosta odottaa. Tyylisi oli mitä mainioin: on hämmentävää, että - niin kuin sanoit - ilman koulutusta niin monet asiat natsaavat kohdalleen.

Minulle oli tietysti helppoa se, että Blogistan-asiat olivat tuttuja, vaikka et niitä satunnaiselle kuulijalle paljon selittänyt, mutta monet tutuksi tekevät kliseet aikailmoituksineen olivat erittäin toimivia eikä kahdeksanminuuttinen tuntunut pitkältä.

Olisi kiva, jos blogger-bloggaajatkin pääsisivät joskus audiofileitä käyttämään: voisitko avittaa tekniikassa? Tehdä vaikka opetusohjelman?

Hmmm... tarkoittikohan Kuuluttaja, että tämän blogin tasosta ei enää alemmas pääse...

Ruumistaminen...basso... podcasting...höveliä palautetta, jonka herättämiä ajatuksia tekee mieli säästellä uuden yritelmän elementeiksi.

Koottuja vinkkejä tuntuu tosiaan olevan harvassa. Tekniikkatumpelona ja liki viimeisenä muita neuvomaan huomasin sen ohjeita etsiessäni. Ehdottomasti puute.

Bravo! Encore!

Ekan kerran kuunneltuani olin jotenkin hiukan pettynyt. Toisella kertaa kuunnellessani yritin miettiä, että miksi ja tajusin syyn olevan siinä, että Rantaradio oli vain vähän parempi kuin ne radio-ohjelmat joita viime vuosikymmenellä Suomessa kuuntelin. Odotukset kirjoitetun blogin perusteella olivat nousseet liian koviksi.

Tässä on nyt kuitenkin kaikki perusasiat kunnossa. Pituus oli juuri sopiva; pidempään kun ei tällainen nykyihminen muka ehdi kuunnella, ääni on kunnon perinteinen radioääni ja nimikin on osuva. Lisätään seuraavaan annokseen kiintoisa aihe, oma näkokanta ja tarjoillaan illalla olutlasin kera.

Kiitos.

Mielenkiintoista tosiaan, kuinka kirjoitusten perusteella mielessä luotu kuva voi muuttua, tällä kertaa äänen takia. Vastaavasti, kuin tutun radioäänen vieraillessa esimerkiksi televisiossa, kyseinen ihminen näyttääkin ihan erilaiselta kuin miksi on hänet äänen perusteella kuvitellut. Mielikuvien muodostamista eri medioissa olevista ihmisistä on kuitenkin niin vaikea välttää.

Pidin joka tapauksessa Rantaradiosta, kannustan, ja toivon lisää. Tällainen vaihtelu on aina piristävää.

Puhetapasi muistuttaa suosikkiradiotoimittajaani eli Avaruusromun Jukka Mikkolaa. Onnittelen.

Minua ilahdutti etenkin se historiallinen jääkiekkokatsaus. Lukiko ruutuvihossa tai muistatko että miksi Antero Kivelä vaihdettiin? Saiko hän "kiekon venttiiliin" kuten kuulemma usein kävi. Itse en ole häntä koskaan jäällä nähnyt, mutta maine on meidän perheessä legendaarinen.

Antero Kivelä ansaitsee legendan maineensa, jollei muuten niin jo Lake Placidin kisojenkin 1980 vuoksi. Tuossa ottelussa hänet muistaakseni vaihdettiin ihan perinteisistä syistä: liian monta maalia liian lyhyessä ajassa.

Muistaakseni seuraavan päivän iltapäivälehti vielä kirjoitti, että Kivelä "otettiin penkille ja kääriytyi loppuajaksi suureen halvannköiseen oranssiin froteepyyhkeeseen".