Lumi oli stiivistä styroksia. Luonnottoman kevyet lohkareet kilisivät ja rahisivat pyllymäkeä alas.
Isi ne vauhtiviivat kuuluu alaspäin ja kissa ylöspäin, Poika korjasi kun istuin liukurille. Tunnollisesti käänsin muovinpalan ja laskin jäisen mäen yhä uudelleen, ensin pieni hyppyri ja sitten pitkä liuku tasaisella. Jalat piti vain saada pysymään ilmassa.
Hiljaiset lentokoneet vilkkuivat valoteoksina yli, äänilaahus liukui perässä. Virkamiesten talon harjaa koskettava suuri pyöreä kuu kohosi nopeasti ylemmäs. Tuon takia nukuin viime yön tosi huonosti, E:n äiti arveli.
Pikkulikka oli kesken jääneistä päikkäreistä asti ränäinen ja Poika muuttui väsyessään Nuunuuksi, joka imuroi suuhunsa likaisimmat lumet. Omiakin varpaita alkoi palella, joten lähdettiin vielä koko retkue meille.
Kuuma mannapuuro kelpasi kaikille. Höystin omani mansikkahillolla.
Posted by khilou at 23.02.05 23:46