Näkymä rannalta

Pekka ja Pätkä hallintoalamaisina

Etsin vuoronumerolaitetta aikani. Niin muutkin. Se oli pieni ja melkein tuolien välissä. Laskin salkun lattialle ja asetuin takaseinän viereen seisomaan.

Lierihattuun ja kalliin näköisiin vaatteisiin sonnustautunut herrasmies kulki edellä kädet selän takana, rouva kaksi askelta perässä. Katselivat tutkivasti telineiden lomakkeita. Kaksi huivipäistä naista lastenvaunuineen. Vain toinen lapsi huusi. Maihinnousutakkisella reppuselällä oli parta ja pitkät harmaat hiukset, päässä rikkinäinen pyöräilykypärä. Nuoria maahanmuuttajan näköisiä miehiä lompsi tiskille vuorollaan, aina kaksin. Heidän uhmakkaissa askeleissaan hakkasi vihainen rap.

Siilitukkainen opiskelijapoika tarjosi keppiin nojautuvalle turkkirouvalle hymyillen istumapaikkansa.

Leipiintyneen näköinen virkailija kyykytti lempeän näköistä mustaa miestä, joka veti salkustaan yhä uusia papereita. Toinen musta mies seisoi puoli metriä taaempana ruskea kirjekuori ja vuorolappu yhä kädessä. Yhä uusia papereita. Kehonkieltä. Sanoja. Arvonlisävero. Patentti- ja rekisterihallitus. Vakuus. Ei me ehditä semmoisia täällä hoitaa, virkailija kuului lopulta tiuskaisevan. Lempeän näköinen laskosti lukulasinsa koteloon ennen kuin miehet nyökkäsivät kohteliaasti ja poistuivat.

Seuraavaksi minun numeroni. (Niinpä tietysti.) Leipiintynyt ojensi kätensä kohti nappulaa muttei painanut vielä, viereen oli ilmestynyt kollega, jolla oli asiaa. Kakkosluukun asiakas nousi lähteäkseen. (Mene mene mene.) Ei, istui sittenkin vielä alas. Leipiintynyt jatkoi keskusteluaan sormi napilla. (Uutta toivoa.) Kakkosluukun asiakas nousi ja tunki paperit kuoreen. (Paina sitä nappia!) Kakkosluukun virkailija painoi nappia, minun numeroni syttyi seinälle punaisella. (Joo!)

Asia hoitui ripeästi ja ystävällisesti. Neitonen otti kopiotkin talon puolesta.

Arkadiankadulla pysähdyin ihmettelemään jonkinlaista putkienpuhdistustopparoikkaa. Ainakin höyryä oli paljon.

Posted by khilou at 18.02.05 23:43