Päivä oli liki täydellinen, kunnes ruokapöydässä joku mainitsi Helsinki-Vantaan lentoja ohjatun tuulen vuoksi Tampereelle.
Kentällä monitorit vahvistivat aikataulujen pissivän, Kööpenhaminassa vielä enemmän. Siellä kuulutettiin tulleen 30 senttiä lunta.
Lähtöaika siirtyi. Ja siirtyi. Ja siirtyi. Se ei haitannut enää sen jälkeen kun kävin ostamassa kioskista 139 nokilla Stephen E. Ambrosen kirjan Wild Blue: 741 Squadron - on a wing and a prayer over occupied Europe. Osa oli vielä jonottamassa sadan kruunun hyvittelylapuillaan välipalaa, kun teksti ruudussa muuttui.
Go to gate
The flight attendants look very pale, miimikon oloinen vierustoveri arvioi pilke silmäkulmassa. Väsyneiltä ainakin. Miimikko kertoi, että konetta oli ollut vastassa ambulanssi sen saapuessa Helsingistä.
Havahduin B-24 -lentäjien koulutuksesta, kun alettiin laskeutua. Harmaanvalkoisesta pimeydestä alkoi erottua teiden valohelminauhoja ja rakennuksia. Lopulta kiitotien valoja. Aamuöinen Helsinki-Vantaa oli tuiskun riepottama lumierämaa, josta pilkisti päällystepälviä ja sairaan värisiä valoja.
Viimeinen bussi oli juuri mennyt, taksijono pisin näkemäni ja tuuli kylmä: siis aika murtaa sinetit Suunnitelma B:n kirjekuoresta. Saatiin kyyti Petikon Essolle ja tilattiin sinne taksi. Tuusulantiellä ja Mäkelänkadulla jyräsivät tiekarhujen ja aurakuorma-autojen falangit.
Ennen aamua piti vielä saada kuvia keskieurooppalaisille: valitsin ja lähetin viisi. Pitkää päivää sielläkin, sillä kiitos kilahti postilaatikkoon saman tien.
Neljältä sammutin koneen.
Posted by khilou at 14.02.05 10:42