helmikuu 12, 2005

Vertigo vaaleaveriköttä

Muistutus itselle: ei enää ikinä bussiin, joka laskeutuu iljanteisella nollakelillä Holmenkollenin huipulta. Kapea tie, neulansilmämutkat, olemattomat reuna-aidat, heti tienreunasta alkava tyhjyys ja jossain kaukana alhaalla kimaltavat kaupungin valot.

Matkalla alas tuijotin tiukasti puhelimen näyttöä, hengittelin syvään ja kuuntelin ilmajarrujen khuohh-ääniä.

Se taivasta koskettava hyppyrimäkikin. Enkä mennyt muiden mukana reunalle kurkkimaan monttuun. Kuinkapa Nykänen voisikaan olla täysjärkinen?

Viimeksi tämän porukan matkassa keikuin tuulessa huojuvilla gondoleilla vuorelle kahden kilometrin korkeuteen. Tästä lähin mukaan vain Tanskassa tai Pohjanmaalla.

Rannan lähellä oli sitten ihan hienoa. Tuossa hotellissa kuninkaanlinnan vierellä oltiin viime kerralla. Aker bryggellä jossain voisi (olisi varaa) syödä kerran per reissu, nyt ei ehtinyt. Eikä Akershusin linnakkeen sotamuseoihin. Vogts Gatella ulvotti vastaan kaksi paloautoa ja ambulanssi.

Kaikki mainostavat Grünerløkkaa. Ja aamulla nähtiin Ryenin metrovarikko ja äveriäiden saari, jonne johti komea silta.

Saitsarin firaabelina heittänyt Frode sai rahaa, viirin ja halauksen kauniilta naiselta.

Posted by khilou at 12.02.05 22:54
Comments

Et ole ainoa joka ei pahemmin uskalla kurkistella sinne monttuun. Asunkohan ihan väärässä maassa..
Eikä ollut eka kerta että ajelin taas sydän kurkussa alamäkeä mutkaista tietä, paitsi eilen petti kontrolli hetkeksi, ja tuli ajelehdittua molemmilla kaistoilla. Onneksi ei siinä mutkassa tullut autoja vastaan!

Posted by: emorumba at 15.02.05 11:00

Huhhuh.

Sillä tiellä oli liian helppo miettiä, kuinka bussi lähtee pieneen luisuun ja...

Mutta ilmeisesti sellaista ei ainakaan kovin usein tapahdu?

Posted by: khilou at 15.02.05 14:00

Busseissa olen oppinut olemaan aika luottavainen vaikka välillä melkein hirvittää. Tuo oma ajaminen näillä main, etenkin Oslosta muutettua, on vaatinut harjoittelua. Ei noita hilkullatilanteita ole onneksi ollut monta. Useimmin myös tapahtuvat hitaassa vauhdissa. Ilkeä tunne vaan kun kontrolli pettää hetkeksi.

Toivottavasti nautit muuten matkastasi!

Posted by: emorumba at 15.02.05 14:08

Kiitos kyllä, nautin tuota alastuloa lukuunottamatta joka hetkestä. Ja sitä, kun oltiin ylhäällä ja mietin, voisinko mieluummin vaikka kävellä alas.

Oslovuonon reunoilla on komeat näköalat ja kaupunki pullollaan komeita taloja eikä vastaan tulleissa ihmisissäkään moittimista.

Toffeen makuinen juusto on parhaimmillaan näkkileivän päällä.

Posted by: khilou at 15.02.05 14:26

Kiva kuulla. Asumme saman vuonon rannalla ja uudet kotinäkymät ovat kieltämättä nautinnollisia. Vielä paremmat kuin aikaisemmin Oslossa asuessamme. Edelleen kuitenkin pääkaupungin huveihin käypä välimatka. Kokeilepas vuohenmaitojuustoa tuoreen vohvelin päällä. Mun lemppariyhdistelmä. Ja menee se viipaileina ihan sellaisenaankin hyvin kaupoiksi.

Posted by: emorumba at 15.02.05 14:35

Entäpä vohvelin päälle juuston lisäksi samaan aikaan vielä kermavaahtoa ja hilloa?

Sellaisenkin herkun kuvasin.

Posted by: khilou at 15.02.05 14:54

Menee menee varmasti :)Tosin itselleni maistuu yleensä joko tai, eli juustolla pelkkänään tai hillokermayhdistelmällä. Kermaviili ja hillo on myös nam.

Posted by: emorumba at 15.02.05 15:09