Saigonin houkuteltua naiset sain tilaisuuden ruokkia, ulkoiluttaa, liottaa, höyryttää, iltapaloitella, hammaspestä ja tainnuttaa piltit. Kaksi kättä oli vähän.
Poika nukahti sekunnissa, Tyttö ei. Normaalin 20 minuutin rupattelu- lauleskelu- ja pystyynponnahtelujakson jälkeen likan leuka loksahti, kun oivallus äidin puuttumisesta iski. Kuultiin 25-minuuttinen dramaattisempi ja äänekkäämpi finaali.
Lopulta uni vei jalat alta ja viimeiset tyrskähdykset irtosivat jo silmät kiinni.
Hengityksen tasaannuttua rauhalliseksi tuhinaksi nousin hitaasti ja hiljaa. Tyhjensin vannat, ripustin ulkovaatteet kuivumaan, raivasin olkkarin.
Posted by khilou at 09.02.05 23:34