helmikuu 08, 2005
Hesaria alas
Kaivoin tältä kaudelta jo kaappiin sullotut vermeet esiin, sillä itätuuli toi sotatorven kutsun: Golgata kohtaa Firman. 
Ensi erän viimeisellä sekunnilla katsoin sivusta, kun oikea jalkani ojentui kohti alakulmaa ja kohtasi pallon, jonka vastustaja samalla hetkellä laukoi reboundista juuri sinne. Pallo kimposi jalasta kohti kaukalon kulmaa, summeri soi ja minä sekä vastustaja katsoimme palloa ja sitten toisiamme suu auki, yhtä ällistyneinä. Selkäytimestä? Lihasmuistista? Sattumaa? The mystery of performance, sanoi kerran Ken Dryden.
Voitto johtui isoimmin ex-liigapelaajasta.
Loppuverryttelyksi nousin metrosta Kurvissa ja kävelin kotiin.
Harjutorin kohdalla näin Volkswagen Typ 3:n ja menin kadun yli katsomaan tarkemmin. Ohjauspyörän vanha VW-merkki, kapeat takavalot, niiden alla pyöreät kissansilmät. Iso nostalgia.
Ovisyvennyksessä Tenkkaa vastapäätä ahavoitunut mies tutki pulloa, etiketistä päätellen rehtiä Soppaa. Brakun kirkkaissa valoissa treenasivat jääpalloilijat, Kuikan hämärässä koukistajat. Sillan päällä seisoi pikajuna, kai opastimen vihreää odottaen. Töölönlahden pinta kiilteli jäisenä. Puutarhan kohdalla nousi esiin kaivetuista kaukolämpöputkista mustaan pakkasiltaan höyrypilvi.
Seisoin pitkään oopperan valoissa luullen, että kännykkään puhuva turkkiin ja vinttikoiraan pukeutunut nainen oli painanut nappia. Lopulta tajusin valotolppien laatikot pimeiksi ja kävin painamassa niihin valot. Kun vihreä viimein syttyi, ylitti nainenkin kadun.
Posted by khilou at 08.02.05 22:15