helmikuu 05, 2005
Anne ja Jacques
Missikisat ovat törkeää naisten esineellistämistä ja, öö, tarjoavat nuorille tytöille sairasta anorektista naisihannetta.
Tarjoillessani esikoiselle banaaniviiliä huomasin, että lehtikuvissakin viehkeimmältä näyttänyt neitonen sai istua viitta harteilla tuoliin. Jäivät kuitenkin kaikki sen tumman tähtisilmäisen kruunaajan varjoon.
Pienenä koko Suomi katsoi Syksyn Sävelen, Euroviisut ja missikisat. Koulussa ja kahvipöydissä jokaisella oli mielipide Metsämökin tontusta, Jokkantiista, Pylly Vasten Pyllyä Pump Pumpista ja Johanna Rauniosta. Mutta taisivat missit samalla olla murrosikäisille pojille sopivan etäisiä ihasteltavia. Armi Aavikko ainakin. Sitten olikin pitkä kuiva kausi ennen Marja Kinnusta ja Tuula Polvea.
Missä olinkaan?
Niin, sanomassa, että missiehdokkaisiin kohdistuvat teennäiset siveys- ja siviilisäätyvaatimukset ovat nykymaailmalle vieraita ja lisäksi patriarkaalisia valtarakenteita vahvistavia lihavien keski-ikäisten miesten piiloirstaita prinsessaunia.
Posted by khilou at 05.02.05 22:26Joskus 90-luvulla opiskelijaboksini seinällä (tuota, siis vessan sisäovessa) oli vielä Armi Aavikon juliste Help-lehdestä. Se jossa Armi poseeraa Flying V-kitaran kanssa.
Olisipa muuten kulttuuriteko, jos joku skannaisi 70-luvun Suosikin ja Helpin (missä on muuten Tom Pyynönen?) julisteet nettiin nostalgikoille. Mud. Rubettes. Love Machine. Vai löytyykö jostain?
Posted by: Joakim at 06.02.05 01:35Sepä.
Suosikki oli The Lehti, mutta Help värikkäämpi ja sillä oli Nyrok City.
Pitkäikäisin minun seinälläni oli kuva, jossa poseerasivat ne alkuperäiset Charlien Enkelit.
Posted by: khilou at 06.02.05 13:09Äidilläni oli jossakin kuva, jossa hän istuu huoneessaan sängyllä ja seinää koristavat mm. Slade ja Sweet. Mummolan leikkimökistä löytyi Suosikista leikattuja kuvia ja lehtijuttuja mm. Tasavallan Presidentistä. Liekö löytyy ullakolta lisää aarteita, vai onko ne jo hävitetty.
Posted by: Timo at 06.02.05 14:10Ihmetyksekseni huomasin minäkin katsovani missikisoja. En kyllä kertakaikkiaan jaksanut niistä kiinnostua, tyttäret näyttivät toistensa klooneilta. Vaan bändissä oli tuttuja soittamassa. Fonistista en ollut varma, eikä kuvaa näytetty. Mutta soittotyylistä päätellen olisi voinut olla Joonatan (Rautio).
Syksyn sävel, euroviisut ja missikisat kuuluivat pienenä jokavuotiseen perinteeseen. Sitä jännityksen hurmaa on kiva muistella silloin, kun näiden mittelöiden merkitys tuntuu tyystin unohtuneen. Hömppä on mukavaa, mutta ilmeisesti hömpällekin on alkanut tulla tasovaatimuksia.
Posted by: LL at 06.02.05 17:45Lähes kuusivuotias tyttäreni koki ensimmäistä kertaa missikisat television välityksellä tänä vuonna ("äiti, mitä tarkoittaa missikisat?"). Hän ihasteli uimapukukierrosta vilpittömän onnellisena: "Onpa hauskaa, että jotkut viitsivät olla tuollaisissa vaatteissa esillä."
Posted by: Hanna G at 06.02.05 18:33Olisinpa itsekin säilyttänyt muistoksi edes pari Suosikkia. Oliko joka numerossa tosiaan juttua Marilynista ja Elviksestä?
Mummolan huussin seinillä oli kuvia viikkolehdistä 50-, 60- ja 70-luvuilta. Toivon, että edes osa on vielä tallella.
Joskus hömppä oli yhteistä, nyt jokaisella omansa. En kyllä muista, millä vuosikymmenellä olisin viimeksi Euroviisujakaan katsonut ja onko Syksyn Säveltäkään enää?
Mutta tekohurskas olisin, jos väittäisin, että katse ohittaa missit tasan yhtä nopeasti kuin uutistenlukijan.
Posted by: khilou at 07.02.05 00:39