Veloenan kommentit ja jatkopuheenvuoro vetävät takaisin talkkarin painajaiseen.
En niele kommenteissa ja vähän tekstissäkin heitettyä väitettä, että alle 12-vuotiaat olisivat mielikuvitusmaailmassa leijailevia syyntakeettomia olentoja. En tiedä tarkalleen, missä tahdissa empatia ja käsitys oikeasta sekä väärästä kehittyvät, mutta silti.
Ja uudelleen: enemmän kuin lasten tekemiset joskus kohotti kulmakarvoja vaikutelma, että aikuinen Veloena ja aikanaan hänen kasvattajansa suhtautuisivat vahinkoihin ja talonmiehen kärsimyksiin kepeästi. Tosin uudelleen lukiessa kepeyttä oli kummankin kohdalla vähemmän kuin luulin.
Mutta kyllä, minäkin olen monasti leikkinyt niin, että sanomista tuli. Ja tein paljon asioita, joista en todellakaan mainitse ääneen etteivät omat yrittäisi samaa perässä. Ne kyllä ovat lähinnä itsen vaarantamista kuten kiipeilyjä korkealla ja seikkailuja ratapihalla junien alla ja liikkuvien veturien edessä. (Tämä pitää muistaa poistaa ennen kuin Poika oppii lukemaan.)
Ja kyllä, kaikki me teemme hyviä ja pahoja asioita, vaikka tietäisimme, mitkä ovat niitä pahoja. Ja on tärkeää pohtia, miksi.
Ja kyllä, ainakin minä kirjoitan blogiin mieluummin niistä hyvistä tekemisistäni. Lienenkö epärehellinen?
Ja kyllä, on tärkeää säilyttää jotain lapsen kyvystä nähdä toisin. En tiedä miksi se on tärkeää, mutta on se.
Soi: Blondie: X offender
Posted by khilou at 02.02.05 12:13