Hiljaista. Epäilyttävän hiljaista.
Hiivin hiljaa keittiöstä työkammioni ovelle. Poika ja Tyttö istuivat vierekkäin lattialla ja tuijottivat lumoutuneina näytönsäästäjää, joka rakensi ruudulle putkihässäkkää.
Poika aisti minut ja kääntyi. Me katotaan putkia, kiirehti selittämään.
Posted by khilou at 27.01.05 20:22Nämä hetket, joita kirjoitat, ovat kuin valokuva-albumi sekä itsellesi, että Tytölle ja Pojalle. Ajattele, minkälaista on lukea näitä 20:n vuoden päästä.
Se on kyllä totta. Ja nostaa kysymyksen sanojen säilyvyydestä.
Pitäisiköhän toimittaa näistä valikoidut palat ja painattaa ihan oikealle paperille paperille joksikin sellaiseksi omakirjaksi.
Posted by: khilou at 27.01.05 23:48Pitäisi.