tammikuu 26, 2005

Looginen seuraus

Klo 7.09, kuiskaten.

- Isi noustaa. En jaksa enää nukkua.
- Mmmm.
- Isi noustaajjo ylös.
- Tuu vielä viereen vähäks aikaa lepäämää.
- Ei ku nyt on jo aamu.

Naisten herätessä oli jo syöty, tiskattu, keitetty, luettu, puettu ja pakattu.

Posted by khilou at 26.01.05 09:48
Comments

Jotenkin tämä oli odotettavissa eilisen blogin jälkeen. Ainakin meillä on joka kerta noin aikaisin nukkumaan mentyä seuraavana aamuna sama homma: "Isi, saaks jo herätä? Onks nyt aamu?". Itselleni aamu-unisena nuo ovat pahoja paikkoja, mutta jos jaksaa vastata että mennään vaan yhdessä hiljaa alakertaan ettei muut herää, niin kyllä sen edestä sitten aina hauskaa onkin.

Posted by: /mek at 26.01.05 11:06

Kyllä se näin aina käy. Sitten kun haukotellessaan ynnää, montako tuntia piltti nyt onkaan nukkunut, pirteyden ymmärtää.

Kuinkahan paljon helpompaa aamuvirkkujen vanhempien elämä on?

Posted by: khilou at 26.01.05 17:47

Kymmenen vuoden kuluttua :)

- No niin nousepas nyt
- Mmmmmmmm.
- Kello on jo ties mitä, nouse jo
- Väsyttäääää...
- Nyt on jo aamu
- Joo joo mmmmmm.....

Posted by: Timo at 26.01.05 19:24

Tosiaan, sekin vaihe.

Sellainen olisi lähempänä omaa rytmiäni mutta luultavasti ei silti mieluisa.

Posted by: khilou at 26.01.05 23:45

Meillä on molemmat vaiheet yhtä aikaa. Päiväkotiaamuina, kuten tänään, saa herätellä melkein kuin teini-ikäistä.

Vaan tänä aamuna lähti ensimmäinen hammas. Pieniä hetkiä jolloin tajuaa, että tulee aika jolloin pitää päästää irti. Seuraavaksi kun korvaani kuistakaan "saaks jo herätä" lupaan olla vähemmän aamuäreä.

Posted by: /mek at 27.01.05 02:42