Osuminen oikealla hetkellä TV2:een avasi eteen dokumentin Emil Zilliacuksesta, Hapenensaaren isännästä. Kun olin vasta lukenut aiheesta, ohjelma liimasi sohvaan.
Benedict Zilliacus muisteli, kuinka kova paikka Hapenensaaren ja Karjalan menettäminen isälle oli. Läheisten kuoleminen on osa elämää, mutta paikkojen menettäminen tavallaan enemmän, Zilliacus sanoi. Minusta tuntuu, että siinä on perää. Vaikka ihmiset kuolevat, paikkojen pitäisi pysyä.
Kova paikka oli Emil Zilliacukselle myös leskeksi jääminen.
Katsoessani sitä kohtaa muistin yhtäkkiä, että tällä viikolla tulee 20 vuotta mutsin kuolemasta. Silloin oli kovat pakkaset.
Posted by khilou at 24.01.05 23:28