Rännän aavistus leijaili harmaalta aamutaivaalta. Asvaltin se maalasi märäksi kiiltäväksi, hiekkapolun peitteli valkoisella harsolla. Vihreät ruohonkorret ojentautuivat harson läpi.
Näyttävät arvet minulta puuttuvat. Parisenttinen löytyy oikean käden keskisormesta, jonka työnsin pienenä ruohonleikkuriin. Kämmenempänä pari valkoista siitä, kun nukahdin seisaallani kivikkoon pullo kädessä. Potku läpi ikkunan jätti pohkeeseen valkoisen soikion, jonka alla tuntuu kuin tyhjää. Kaapinoven kulma ja räpylän ohi suhahtanut kiekko ovat laskeneet päästä lujasti verta, mutten ole tutkinut, onko päänahassa jälkiä.
Kipsissä olen ollut ja aivot tärähdelleet, mutta ompeleet puuttuvat ja sairaalassa yövyin ensi kertaa varusmiehenä.
(Tuli heti tunne, että sanomalla noin vedin päälleni kohta iskevän ison onnettomuuden.)
(Ja sitten tunne, että myöntämällä tuon ääneen riski pieneni.)
Hyvä, mielenkiintoinen meemi.
Soi: Tuomari Nurmio: Sinulle
Posted by khilou at 19.01.05 10:41