Silmään osui divarin ikkunassa Juha Tantun Ranskalaisia pastilleja. Ranska kiinnostaa vain keskivertoisasti, mutta Tantun tekstit paljon, siis ovesta sisään.
Väänsin seuraavalle sukupolvelle jauhelihaa ja makaroonia, sitten aikuisille kreikkalaista salaattia kulhoon, Carlsbergia laseihin, valkosipulipatongit uuniin ja lehtipihvit pannulle. Kaikki näyttivät syötyään tyytyväisiltä.
Kun astiat olivat koneessa ja pöydät puhtaat, kävin mahalleni matolle ja avasin Tantun.
Melkein heti 6.30 kun nuori tarjoilija on kietaissut esiliinan ympärilleen, käynnistänyt kahvikoneen, tulee ensimmäinen asiakas, vanha mies joka juo lasin punaviiniä. Vanha tapa hänellä, nuoremmat eivät sitä harrasta, heille menee sarvia, kaksi, kolmekin, ne ovat ilmaa mutta lämpimiä, leipomosta, nurkan takaa.
Kanta-asiakkaita on myös lehdenlukija, sama aika, sama lehti, sama kahvi. Kone sihahtelee, kahvin perskoja alkaa kertyä jätepussiin.
Isäntäkin tulee, kättelee, hänellä on vitivalkoinen paita, kova kaulus, harmaa puku, hän asettuu kassakoneen taakse, sieltä hän huutelee huomenia tutuille.
Kävijöiden ammatit voi arvata, isäntä sanoo, siitä, mihin aikaan he tulevat. Aikaisimpia ovat töihinmenijät, sitten tulee opiskelijoita ja joitain "kirjallisia" ihmisiä, "taiteilijoita".
- Kulmassa
Juuri niin hyvää kuin toivoinkin.
Posted by khilou at 15.01.05 14:54Minä en ymmärrä Tantun erinomaisuutta, en sitten millään. Kirjojaan en ole lukenut, mutta lehtijutut olivat minusta yhdentekevää hölinää, joiden lukemisen jälkeen jäi aina miettimään, että eikö tällekään paikalle Hesarissa olisi löytynyt jotain uutista. Tai edes kolumnia tai pakinaa, jossa olisi ollut jokin *pointti*. Mutta minä olenkin ryppyotsa, minä.
Posted by: Kari at 16.01.05 17:06Kriisin vaiheet:
1) Hengityksen hetkellinen salpautuminen ja polvien heikkous kirjallisen maailmankuvan perustusten pettäessä.
2) Epäonnistunut yritys keksiä objektiivisia vasta-argumentteja oman suosikkikirjoittajan puolesta.
3) Juuri ja juuri kuuluvaa muminaa, josta tarkkaan kuunnellen voi erottaa sanat "mut kun musta se vaan on hyvä..."
4) Hapuileva yritys jatkaa elämää maailmassa, joka on eri kuin ennen.
Posted by: khilou at 16.01.05 23:31Hengitä syvään, kyllä se siitä :-)
Posted by: Kari at 17.01.05 09:42Auttaako se paperipussin laittaminen päähän näissä?
Elämäni ikkunat kai koottiin sirpaleista...
Posted by: khilou at 17.01.05 10:14