Luen Leif Salménin blogia talvelta 1986 - 1987. Tai kirjahan Talvinen yksinpuhelu on
, mutta silkkaa blogitekstiä, hiukan pitkin merkinnöin vain. Aiheet ovat niin lähellä mutta niin kaukana jo: USA:n ja NL:n ydinvarustelu, KOP:n voitot, elinkeinoelämän naurettava utopia, että Suomi olisi kymmenessä vuodessa EC:n jäsen.
Iltaisin pitäisi loikoilla sohvalla lukemassa kirjoja eikä istua tässä klikkailemassa. Kirjat synnyttävät ajatuksia, nettisivut tukkivat aivot.
Pimeys, vesisade ja kasautuva univelka painavat lysyyn. Tai eihän nykyään saa valittaa. Namiposi oranssihaalarinen ääni alitajunnasta käskee menemään ajoissa nukkumaan, syömään hedelmiä ja liikkumaan. Yks, kaks, kaikki mukaan, ihanasti näin.
Väsyttää.
Posted by khilou at 09.01.05 23:29Sama kokemus kylla minullakin jostain syysta: netin klikkaileminen, vaikka sitten lukisikin hyvia teksteja, tuppaa vahentamaan ajattelua kun taas kirjojen, jopa ns. roskakirjallisuuden , lukeminen taas aktivoi sita.
Tasta joku tekee varmaan kohta tohtorinvaitoksen.
Posted by: /mek at 11.01.05 10:37Outo ilmiö on. Aluksi arvelin vain kuvittelevani, mutta aina sama juttu.
Surffaillessa aivokäyrä lähenee hetki hetkeltä suoraa, kirjan kanssa vauhtiin päästessä pitää välillä hakea kynää ja paperia, jotteivät esiin pulpahtelevat ajatukset unohdu.
Posted by: khilou at 11.01.05 11:07Naulan kantaan. Jonkun ehkä pitäisikin tehdä tästä väitös...
Epäilen, että pienen klikkauksen takana olevat miljardit tekstit häiritsevät nettilukijan aivoaaltoja. Kirjan kanssa taas keskustellaan ihan kahdestaan. Muistammehan(?) miksi Odysseys sidotutti itsensä mastoon purjehtiessaan seireenien saaren ohitse.
Posted by: Joakim at 11.01.05 11:31Siis Odysseus.
Salménin Lefaa en ole lukenut sen jälkeen, kun hän ihasteli Välimeren rannalla paikallisten siivoojien kekseliäisyyttä: "Sangon päällä pieni ristikkopussi, johon on helppo vääntää moppi kuivaksi." (täysin muistinvaraisesti lainaten).
Meni usko mieheen kerrasta.
Olisikohan se pointti todellakin noin yksinkertainen? Nettiä klikkaillessa on liian helppoa vaihtaa sivua jos luettu teksti on liian vaikeaa/helppoa/ikävää/hauskaa/tms. Kirjan kanssa on _pakko_ aloittaa se ikävä miettiminen, kun kanavasurffaaminen on vaikeampaa.
Taisit Joakim osua kerralla oikeaan.
Itselläni meni useampi kuukausi ennen kuin uskoin, että kaikki kahta ruudullista pidempi teksti on parempi printata ja lukea paperilta kuin ruudulta jos siitä haluaa jotain oppia tai edes muistaa vartin päästä.
Posted by: /mek at 11.01.05 19:31