tammikuu 06, 2005
Loppiaisen hiljaiset kadut
Olaus Petrin kirkon kellot alkoivat moikua juuri kun oltiin kohdalla. 
Töölönlahden mäki oli hiekasta huolimatta sen verran liukas, että tuplalastattuja vaunuja työntävän tossu piti juuri ja juuri. Pysähdyttiin katselemaan Villa Kiven naapurin pihalla tepastelevaa fasaania.
Liki viiteen minuuttiin ei yksikään juna alittanut siltaa, mutta sitten alkoi kohista taajaan. Täällä! Una! hihkui Tyttö ja sai vastaantulevan eläkeläispariskunnan hymyyn. Poika oli tyytyväinen, kun Ilmalaan peruuttava Turun laivapikajuna ajoi vaihteeseen ja pyörät sanoivat klonk-klonk, klonk-klonk.
Kierrettiin pidempää reittiä takaisin. Koirapuiston hyppivät ja räkyttävät viihdyttivät tovin. Autojen tuulilasien lumikuorrutuksiin oli raapustettu teinirivouksia. En muistanutkaan, miten hienoja rakennuksia Diakonissalaitoksen ja Kuntatalon takaa löytyy. Wallininkadulta piti liu'utella alas Hesarille varovasti, kieli keskellä suuta.
Suu kuivui, kun kerroin sorsista, variksista, harakoista, junista, ajojohdoista, liikennemerkeistä, patsaista ja Helsingin vaakunasta. Isi siellä paloasemalla niissä kaikissa paloautoissaki oli Helsingin vaakuna, Poika muisti katsellessaan Töölön ratikkahallien ovien ylle.
Posted by khilou at 06.01.05 14:45