Amerikkalaisissa elokuvissa on aina pimennetty maanalainen komentokeskus. Siellä jykeväleukaiset kenraalit tutkivat satelliittikuvia, joissa viisisenttisen kokoiset esineetkin erottuvat.
Kuten Aasiassa tapanina huomattiin, informaation hankkiminen ja siirtäminen ei reaalimaailmassa ole ihan niin helppoa. Vaikka järistys havaittiin ja yksi saarikin katosi oudosti, ei rannikkojen väkeä ehditty varoittaa. Aaltojen iskettyä oli muidenkin kuin Suomen ulkoministeriön vaikea saada käsitystä tilanteesta paikan päällä.
Kuulostaa melkeinpä sotilastiedustelun alalta hankkia tietoja nopeita toimia vaativassa tilanteessa, jossa tietoliikenne- ja kulkuyhteydet katkeilevat laajalta alalta. Mitkä mahdollisuudet ja keinot paikallisilla viranomaisilla oli hankkia tietoja? Entä Suomen?
Entä tulevan tiedon analysointi ja siirtäminen? Kun tietoa alkaa tulla eri lähteistä, mikä painoarvo on vaikkapa hätääntyneen turistin puhelulla, jossa hän kertoo että nyt on hirveä hätä ja ympärillä kaikki maan tasalla? Miten poimitaan esiin oikea ja relevantti tieto, joka sitten esitetään päättäjille päätöksiä varten?
Viranomaistoiminnan ongelmia ovat käsitelleet esimerkiksi Sedis ja Juuso Hyvärinen.
Posted by khilou at 03.01.05 11:46