joulukuu 29, 2004

Pieniä, suuria, käsittämättömiä

Kälylän pimeässä pihassa riehui talvisota. Liiterin nurkan takaa pärähti konepistoolisarja, sitten tumma hahmo karvalakin korvukset alhaalla juoksi esiin ja syöksyi seuraavan kinoksen taakse suojaan. Tenavien serkuilla oli meneillään jonkinlainen puukiväärisodan ja piilosillaolon yhdistelmä.

Hallissa killui talon auto katonrajassa, isäntä ja naapuri vaihtoivat vuotavaa kytkinsylinteriä uuteen. Talossa usutin emännän lataamaan Firefoxin ja esitelmöin sen eduista. Aina silmän välttäessä Tyttö livahti salamana könyämään vaarallisen jyrkkiä portaita yläkertaan. Muita aikaansaannoksia olivat koiralle syötetty pullapala, syheröksi muuttunut emännän kudin ja rämähdykset isännän kaksitoistakielisestä.

Pullakahvien jälkeen palattiin valkoista tunnelia. Sen reunoilla luminen metsä, aurauskeppien heijastimet, välillä liikennemerkkejä tai talojen jouluvaloja. Lumi oli tasoittanut kesän täristäviä nimismiehenkiharoita hiukan. Etelästä lipui harsoista pilveä, mutta kelmeä kuu ja tuhannet tähdet pistivät pään pyörälle. Tunnistan vain Otavan.

En tietääkseni tunne ketään hyökyaaltoalueella oleskellutta, mutta päivän mittaan uutispätkät ovat vetäneet hiljaiseksi. Taas kerran yksittäiset ihmiskohtalot kouristavat aivan eri tavalla kuin käsittämättömät uhriluvut. Saamme kuulla vielä monta suomalaisen Paavon ja ruotsalaisen Hanneksen tarinaa. Heitä meillä mietittiin, kun ilta taittui yöksi ja omat tuhisivat unilelut kainalossa vieretysten.

Posted by khilou at 29.12.04 00:15
Comments

Nämä katastrofit ovat pienelle ihmiselle liian suuria käsitettäväksi. Yksi kadonnut Paavo-poika koskettaa ihan eri tasolla kuin se, että kuulee uutisista 70.000 ihmisen kuolleen.

Toisaalta jos se tuska ja avuttomuuden tunne joka yhden pienen tuntemattoman pojan takia tulee kertoituisi 70.000:lla niin sitä tuskin edes kestäisi.

Posted by: /mek at 29.12.04 08:19

Minua järkytti uutisissa se suomalaispoika, joka oli kadottanut kenkänsä. Paljain jaloin ja lainavaatteissa se oli lentokentällä.

On totta, että lukuihin ei moni reagoi, mutta ihmisten ilmeisiin ja äänenpainoihin reagoi. Ihmiset ovat sillä lailla hassusti rakennettuja.

Posted by: hedari at 29.12.04 14:10