joulukuu 24, 2004

Ja tapahtui niinä päivinä

Anna joulun valon lievittää sielujemme ikävää, sanoi pappi aattojumalanpalveluksessa.

Kansaa tuli joka suunnasta, kävellen, potkukelkoilla, autoilla. Ja hevosen vetämällä reellä, mutta sentään ilman aisakelloa. Päät kumminkin kääntyivät ja lapset osoittelivat innoissaan. Joka toisella askeleella pysähdyksiä, tervehdyksiä ja hyvän joulun toivotuksia. Pieni kylä.

Kaikki kuulemma kadehtivat ortodoksien mystiikkaa ja loistoa, mutta minä pidän luterilaisista karun asiallisista rituaaleista. Vaikken pääsisi kirkkoon sisään, jos ovella testattaisiin vakaumus.

Ihmiset istua jurottivat kahisevissa toppatakeissaan, paksuissa housuissaan, raskaissa kengissään ja juurikasvuissaan tutkimattomin ilmein. Suurin osa kai tavan vuoksi tai jouluelämystä hakemassa, mutta varsinkin vanhat naiset ovat kirkossa jotenkin kuin taivaan eteisessä jo.

Ikkunoiden takana jouluilta sinistyi tummaksi ja kirkkomaalla loistivat kynttilät.

Tyttö hihkui ja tempoili sopivasti, vaikka riisikakuin lahjottiin. Poika nukahti toisen virren kohdalla kylkeäni vasten. Kun pientä tukeva käteni tuntui irtoavan, nostin reilusti syliin.

Kylmät väreet menevät aina selkäpiitä siinä kohdassa, kun kanttori lisää tehoja kesken loppuvirren.

Nyt Jumalalle kunnia
kun antoi ainoon poikansa

Niin lienee tarkoituskin, vaikuttaviksi kai menot ovat suunnitellut ja hioutuneet. Lopuksi naispappi luki Lapuan uuden piispan tervehdyksen hiippakuntansa seurakunnille. Silitin Pojan päätä ja kerroin, että aika herätä, lähdetään. Miksi, silmiään räpyttelevä uninen tivasi äreänä.

Vielä kynttilät Vaimon isovanhemmille ja muualla lepäävien kivelle ennen kuin käveltiin täysikuun loisteessa takaisin.

Posted by khilou at 24.12.04 23:01
Comments

Tänne asti tuntui se efekti, kun kerroit urkujen äänikerrointen pauhannasta. Tuli mieleeni myös kotikaupunkini Lapua ja sen suuret urut, joita tullaan ulkomailta asti katsomaan.
Kirkonmenoissa lisäksi se kohta, kun ennen ehtoollista lauletaan Jumalan karitsaa, nimenomaan vanhalla sävelmällä (uutta en edes muista), väristykset kulkevat pitkin selkäpiitäni. Siinä äänikertoimet ovat pienet, enkä haluaisi että kukaan laulaisi ja "häiritsisi" urkujen ääntä.

Posted by: LL at 24.12.04 23:29

Maailma on täynnä vaikuttavaa musiikkia ja instrumentteja, mutta kyllä kirkkouruissa on jotain ihan erityistä.

Posted by: khilou at 25.12.04 23:45