Iltapäivällä oli maaliskuu. Aurinko helotti täydeltä ja autot kohisivat järvien halki.
Risteyksissä loikin yli vuolaiden virtojen.
OKOn pysäkin kohdalla haisi asetoni. Katselin ympärilleni keksimättä aistimuksen lähdettä. Metron vastapäistä rouvaa seurasi Rive Gauche, kadulla edelläni kulkenutta brunettia L'Air du Temps.
Lumen saartamien jalkakäytävien reunoilla nähdään näinä päivinä mielenkiintoisia parkkeerauksia. Puistosta palatessa työnnettiin liikkeelle Peugeot, joka jumitti pohjastaan kinokseen.
Piha kaikui kumeita mätkähdyksiä, kun topparoikka pudotteli lumet katolta ja katosi jättäen kasan siihen. Harkitsin soittoa isännöitsijälle, mutta hain sitten lapion ja kävin heittelemässä painavan vesisohjon sivuun. Pienimmän riesan tie.
Poikkesin myös pudottamassa auton päältä isoimmat kinokset. Siltä varalta, että kelin kiristyessä ne olisi joutunut kilkuttelemaan irti taltalla ja vasaralla.
Illalla sohjo kovettui pienoisvuoristoiksi, jotka jauhautuivat ratisten jalan alla.
Posted by khilou at 25.11.04 23:38Minäkin harrastan hajuvesien bongailua.
Posted by: LL at 26.11.04 09:22Maailma täynnä hienoja tuoksuja.
Joista harmittavan harvalle osaa antaa nimen.
Vaikka noloahan se olisi notkua kemikalio-osastolla opiskelemssa.
Tai ehkä ei olisikaan.
Posted by: khilou at 26.11.04 13:39