Ja tietenkin, koska sellaista elämä on, vain tuntia edellisen merkinnän jälkeen soi katua ylittäessäni puhelin ja haalisti maailman värejä.
Puhelun päättyessä huomasin nousseeni raitiovaunuun ja matkustaneeni Pasilaan.
Illalla hyppäsin bussista Kulttuuritalon kohdalla ja nousin Linnanmäen pysäkiltä kasiin.
Taivas oli seljennyt ja hiljainen kaupunki kuorrutettu lumella. Ratikoiden ajolangatkin.
Kotona selailin vanhoja albumeita ja mietin, kuinka käsittämättömän nopeasti vuodet suhahtavat ohi.
Vuosikymmenet.
Posted by khilou at 20.11.04 23:46