marraskuu 13, 2004
Iltarasteilla
Kohtelias ovimies toivotti meidät tervetulleiksi ihmisiä tungeksivaan Teerenpeliin.
Nautittiin alakerrassa pystyoluista kunnes yksi pöytä vapautui. Juoma oli kylmää ja kanapasta juustoinen, mutta haukotusten meri tuli nousuvetenä.
Kaksi nuorta miestä sammalsi kumpikin huojuen omaan puhelimeensa, kasvoilla humalaisen epäuskoisen närkästynyt "alaksää mulle" -ilme. Asian loputtua etsittiin uusi numero ja taas. Toistensa seurassa kuitenkin ikään kuin olivat.
Pimeästä puistosta nousi taivasta kohti kuparinvärinen Pyynikin kirkko. Puistokäytävää peitti puoli senttiä liukasta liejua.
Palomäentieltä nousi portaita palatseihin, jalkapallokentältä harjulle. Oikealla, etäällä, Näsinneulan valot. Pimeitä polkuja ylöspäin, eri suuntiin, liukkaat portaat alaspäin. Yhdessä kohdassa, jos katsoi sopivasta kulmasta, lamput muodostivat Väinämöisen vyön. Lopulta pimeästä metsästä rytisi valoon kaksi miestä.
Mä tiedän ton, sanoin. Toi on Pyynikin trikoo
Posted by khilou at 13.11.04 01:34