lokakuu 21, 2004

Taivaalla vanha mustelma

Tuijotettuaan päivän ruutua silmät halusivat tarkentaa kauas. Iltakävelylle.

Hesperiankadulla autot oli pysäköity lehtimerestä nouseviksi luodoiksi. Taivas oli etelässä syvän tumma mutta Espoon päällä sinisen vihreän kellervä vanha mustelma. Meilahden sairaala kohosi valaistut ikkunat keltaisina, vieressä vilkkui Pasilan linkkitorni.

Kuljin pimeässä hiekkarannan rantaviivaa, vesi oli laskenut. Ourien takaa lipui ilman ääntä valkoinen ja punainen kulkuvalo. Kun nousin kallion yli Lapinlahden puolelle, iski vastaan tuuli. Laineet loiskuivat penkereen kiviin.

Hautausmaan huoltorakennuksen työmaalta häikäisi. Kaivurin kauhan varsi liikkui, teräs kalahti teräkseen. Kuorma-auton diesel jyrisi tyhjäkäynnillä.

Pään sisällä suma purkautui ja ajatukset ja ideat alkoivat vilistää yhä kiihtyvällä vauhdilla. Muistaisinpa edes puolet.

TV:n Silminnäkijä Tshetsheniassa. Nykyaika, saksalaiset itärintamalla, Iivana Julma, aina samat kuvat. Onko se Venäjässä vai ihmisessä?

Posted by khilou at 21.10.04 23:34
Comments

Tunti kävelyä ja ajatussumat alkavat purkaantua. Puolentoista tunnin kohdalla rankankin päivän jälkeen on usein jo unohtanut pahimman. Joskus tarvitsen kaksi tuntia tai ylikin, mutta yleensä kävely auttaa kyllä aina.

Posted by: MinnaS at 22.10.04 09:45

Oikeassa olet, vaikutus on hämmästyttävä.

Happea lisää aivoihin, mutta mikä kaikki muu lieneekään vaikuttamassa?

Posted by: khilou at 22.10.04 10:25