Seisoin seinän vieressä, kun partainen mies alkoi tulla kohti, katsoi jotenkin oudosti ja kaivoi jotakin takkinsa sisältä.
Mietin ohikiitävän hetken, pitääkö nyt taistella vai paeta.
Sitten tajusin, että seisoin pysäköintilipukeautomaatin edessä ja mies otti esiin lompakkoaan.
Posted by khilou at 13.10.04 23:41Toi mieleen kokemukset Lontoosta. Oli 90-luvun alkupuoli ja IRA:n pommit paukkuivat ympäri kaupunkia. Kansalaisia kehotettiin olemaan tarkkana outojen pakettien suhteen, laukkuja tarkastettiin jne.
Olimme Riitan kanssa keskellä kaupunkia puolityhjän pikaruokalan perimmäisessä pöydässä syömässä kun huomasin takaseinän vieressä yksinäisen laukun.
Pohdiskelimme että pitäisikö hylätä ruokansa ja mennä mainitsemaan asiasta jollekulle. Ajatus tuntui hullunkuriselta ja tunne siitä että tekisi itsestään hölmön oli voimakas. Tajusimme toki, että asian pohdiskelu ei auttaisi hommaa mihinkään suuntaan.
...
Pohdiskelun keskeytti pöydän luo vaitorahaa pummaamaan hiippaillut laitapuolen kulkija. Kysäisin mahtaisiko hän tietää jotain yksinäisestä laukusta.
Äijä säikähti silminnähden ja hehkulamppu syttyi hänen päänsä päälle: "oumaigaad, enpä ollut tullut ajatelleeksi että laukkua ei sovi jättää tuolla lailla yksinään, minunhan se on".
Mies osoittautui aika hauskaksi veijariksi. Hän kertoi olevansa "töissä" viereisellä metroasemalla ja että laukku sisälsi hänen työkalunsa. Todisteeksi hän avasi sen ja totta tosiaan, sisältä paljastui komea haitari.
Lähtiessä vielä toivotti hyvät illat ja pyysi joskus pistäytymään konttorillaan. Ehkäpä hän soittelee haitariaan vieläkin Leicester Squaren asemalla.
Posted by: samik at 14.10.04 01:02