Ennen oli KOP, SYP, tai joku Hessun Pankki joka kadunkulmassa.
Luin sarastukseen saakka Mauno Saaren kirjaa Christopher Wegeliuksesta ja SKOPin kohtalonvuosista. Takakannen tultua vastaan piti jatkaa vielä Antti-Pekka Pietilän Pankkikirjalla, joka käsittelee samoja vuosia vähän laajemmin ja jälkiviisaammin.
Saari kirjoittaa etevän vetävästi.
Rahasummat ovat olleet valtavia, mutta silti hirvittää lukea, kuinka johtajat ovat ankkuroineet ihmisarvonsa ja terveytensä liiketulokseen. Kairamo ja Ali-Melkkilä depressioon ja aseeseen tarttumiseen saakka.
Kuvaukset neljännen valtiomahdin vallasta yllättävät hiukan. Pankeilla on ollut tieto ja raha, mutta lehden, TV:n tai radion tehtyä negatiivisen jutun ovat valot palaneet johtokunnan kerroksessa pitkälle aamuyöhön.
Näillä kansan- ja liiketaloustieteen tiedoilla velkaelvytykset, talletustodistukset ja terminoinnit pysyvät vain jotenkuten hanskassa. Aina pitäisi oppia aiheesta lisää. Vaikka vaikeaa talouden ymmärtäminen tuntuu välillä olevan professoreillekin, ennustamisesta puhumattakaan.
Posted by khilou at 18.08.04 13:35