elokuu 11, 2004
Uitettu koira kesähameessaan
Heti alkumetreillä tuntui oudon pimeältä. Ei ihme, sillä joku oli kaatanut taivaalle mustepullon.
Repussa olevaan sateenvarjooni luottaen jatkoin matkaa.
Pari välähdystä, kumeaa jyrinää. Sade alkoi Nervanderinkadulla, melkein sumumaisena vihmontana, josta ei erottanut pisaroita. Ehdin juuri parahiksi Linja-autoaseman lipan alle, kun taivaat aukenivat piiskaten asvaltin valkeaksi vaahdoksi.
Näköjään tavalliset työmatkalaisetkin osaavat tarpeen tullen juosta kovaa. Uitettu koira kesähameessaan pysähtyi katoksen alle ehdittyään ja hymyili hämillisesti. Nuori mies prässihousuissaan ja kauluspaidassaan jatkoi vankkumattoman rauhallisesti kävelyään halki vesiputouksen. Läpimärät vaatteet olivat jo liimautuneet ihoon, joten menetettävää ei enää ollut.
Vesi alkoi pursuta tummana Lasipalatsin takaterassin lankkujen alta ja välistä. Kohta rummutus muuttui teräväksi ropinaksi, ja valkoiset rakeet kimpoilivat asvaltista.
Kuuron laannuttua lotinaksi jatkoin Lasipalatsiin tutkimaan näyttelyn kuvat. Autoista ja muista kulkupeleistä kiinnostuin eniten, eläimistä vähiten. Tutkin vielä kansioista selitykselliset versiot, raapustin nimeni vieraskirjaan ja lähdin.
Sateen huuhtelema Hesperian puisto tuoksui hyvälle, kun vaelsin Manskun vartta kirjastolle päin. Eri suunnista valui siististi pukeutuneita herroja ja rouvia, jotka ooppera nielaisi.
Lehtisalissa parhaat palat Karjalaisesta, HBL:stä, Suomen Kuvalehdestä, Imagesta, MikroPC:stä, Tietokoneesta, Tekniikan Maailmasta ja Suomen Urheilulehdestä. Imagea lukiessa tuntui kuin selailisi blogeja. Asenneilmastossa oli jotain samaa.
Vielä ylös selailemaan Yhtyneiden Kuvalehtien historiaa. Risto Karlsson oli kirjoittanut sujuvasti ja runsain sitaatein.
Posted by khilou at 11.08.04 21:54
Ei olisi uskonut että illalla jo pääsi katsomaan tähdenlentoja miltei kirkkaalta taivaalta.
No niinpäs olikin. Ja minä kun unohdin koko näytöksen.
Ei tullut luonnontieteilijää.
Posted by: khilou at 12.08.04 12:01