Luin Martti Lindqvistiä kunnes nukahdin. Lindqvistin suru on ollut mustaa, harmaata, äärettömän painavaa. Ja monisanaista.
Lapoihin oli valettu yön aikana kivistävää sementtiä. Uniasennossa jotain vikaa.
Pitkin päivää ovat sadepilvet poikenneet rummuttamassa terassin muovikatetta. Pienet pirittävät ujosti, hurjimmat moukaroivat maailman kuulumattomiin. Lopuksi aina laantuu ja viimeiset pisarat jäävät plumpsahtelemaan rännistä sadevesitynnyriin.
Jostain syystä en ole ehtinyt vielä kaivata kesäisiä kelejä. Jo kolme viikkoa ilman pitkiä housuja.
Aamiaisella viipaloin leivän päälle keuruulaista kurkkua. Aamupäivän kauppareissulla naiset olivat hakeneet rannasta astiallisen savumuikkuja. Niiden kanssa pöytään voiperunaa, ruisleipää ja piimää. Kevyt osasto pienittiin lehtisalaatista, tomaatista ja sipulinvarsista.
Taas sataa.