Unelmieni matka käy halki kesäisen Suomen ja katsoo valoisaa yötä Puijon tornista. Se matka on rakennettu muistoista, elokuvista, lauluista ja myytistä, joka on Suomen kesä.
Auton keinahtelu mökkitiellä, jonka pyöränurien välissä kasvaa korkeaa ruohoa ja puiden lehvät raapivat auton kattoa. Ruskean puisen makuuvaunun ikkunasta tunkeva kesäyö, kreosootin ja dieselin katku. Nouseminen uinnin jälkeen autoon paljain jaloin ja hiukset märkinä. Autoon paahtava aurinko ja kojelaudan päälle nostetut kintut. Ohi lipuvat ruskeavalkoiset lehmät ja heinäseipäät. Esko Riihelän ääni radiossa. Öljysoratien kivet jalkojen alla ja silmiin tunkeva pöly vaaleanharmaan Anglian kadotessa mutkan taa.
Laukkuja keltaiseen postiautoon nosteleva kuljettaja. Katkonainen yöuni paperitehtaan parkkipaikalla rekan apumiehen istuimella. Kinkkumunakas Visulahdessa. Heinolan rautatiesilta. Lievestuoreen löyhkä. Lörtsy Lappeenrannan satamassa. Keltainen Jaffa Kouvolan asemalla. Kossuvichy Kuopion kaupunginhotellissa.
Riistavedellä alkava sadekuuro, joka villisti viuhtovista pyyhkijöistä piittaamatta muuttaa tuulilasin valkoiseksi kuohuksi ja pakottaa ajamaan tien sivuun. Näkymä sisävesilaivan peräkannelta Saimaasta heijastuvaan auringonsiltaan. Öljynjalostamon imelänkirpeä haju. Jyristen ohi suhahtava rekka, joka tuntuu riipivän retkipyörän satulalaukut mukaansa.
Mummolan vinttikamarin seinällä oli julisteena näkymä Puijon tornista kesäyöhön. Tummia metsiä ja päilyviä järviä. Tai lentokoneestahan se oli otettu, koska kuvassa näkyi tornikin.
Samaan mystiseen muistojen matkaan sekoittuvat Per Vers matkalla Juankoskelle, Arvottomien Manne halkomassa öisiä maisemia viininpunaisella Volgalla ja ylipäätään kaikki kotimaiset elokuvat, joissa on Suomi ja suvi.
Heiniä ei vain enää nostella seipäille. Eikä Puijon tornikaan ole öisin auki.
Silti, jonain päivänä. Kevein kantamuksin, tukku rahaa povitaskussa. Autolla, moottoripyörällä tai julkisilla.
Posted by khilou at 24.06.04 15:23