kesäkuu 24, 2004
Valtatie, nelostie
Jokainen kunnon matka alkaa Kontulan Nesteeltä.
Tankilta kurvattiin ilma ja vesi -kaapille. Tarjosin tonkkaa ensin pyöräilijälle, jonka takarengas ei ankarasta suhinasta huolimatta suostunut pullistumaan. Herrasmies arveli renkaan olevan puhki ja harmitteli ajaneensa tielle jätetyn orapihlajanoksan yli. Kerroin itselleni käyneen aikanaan täsmälleen samoin. Mutta se oli Vantaalla.
Rekipellontie - Länsimäentie - Kehä III - Nelostie.
Sipsit, pillimehu ja riisikakut pitivät pienet matkantekoisina Hartolaan asti. Voimistuva hälytysääni ajoitti pysähdyksen Leivonmäelle, jossa kerran korjautettiin kiinni leikannutta takapyörän laakeria tulipalopakkasessa. Tyttö nautti päivällisen, äiti pullakahvit, isä kahvin ja lopulta hampurilaisen, jota Poika tarkemmin mietittyään ei halunnutkaan. Vessaan kantautui keittiöstä jokin, joka kuulosti kaakaokoneelta. Imetäänkö siellä jostain hampurilaisesta märkää, Poika mietti. Katson maalaismaisemaa ja ymmärrän, kertoi radio, kun palattiin pöytään.
Vaajakoskella alkoi taas sataa.
Perillä sukua, sauna, makkaraa grilliin, mehua. Katseltiin uutisista huomisia ruuhkaennusteita ja oltiin tyytyväisiä sijaintiimme.
Tyttö painaa menemään ympäriinsä. Kuin kauhuelokuvien muumio.
Posted by khilou at 24.06.04 00:37