kesäkuu 23, 2004
Helsinki juhannusviikolla
Kauppiksella oli jotain tekeillä. Poppi jytisi kadun yli ja haalariasuiset parveilivat.
Pidin Stockan lasiovia auki eläkeläisturistijonolle, ja joka ainoa hymyili ja kiitti englanniksi. Taisivat luulla sinua portsariksi, viimeisenä tullut rouva nauroi, suomeksi.
Kännykkäliittymän irtisanominen oli helppoa. Onko henkkaria, haluatko pitää numeron varattuna, et, kiitos ja näkemiin. Lähtiessäni muistin kesäpäivän, uuden 2110:n ja ikioman puhelinnumeron. Silloin ruudussa luki TELE.
Idästä metrolla palatessa samaan loosiin hälisi teinikolmikko.
- Ei apua siis mä en pysty juomaa kaljaa.
- Mut ei oo muuta otetaax puol korii?
- Riittääx se jos me aiotaa olla siel koko yö?
- Siis ei mä en lähe minnekkää Keravalle siel joutuu kävelee hulluna.
- Okei otetaa puol korii.
Ei TikTakeja, mutta samaa sukua. Nämä kutsuvat toisiaan mimmuiksi ja empuiksi ja värjäävät hiuksiaan mustiksi ja haluavat säväyttää pukeutumisellaan mutteivät liikaa. Muutaman vuoden päästä yksi on lähihoitaja ja miettii, mitä haluaa elämältään. Toinen asuu Tapulissa tehtyään lapsen jonkun janipetterimikametterin kanssa ja miettii, mitä haluaa elämältään. Kolmas opiskelee historiallis-kielitieteellisessä ja luulee tietävänsä, mitä haluaa elämältään, mutta huomaa myöhemmin ettei tiennytkään.
Sain takin, löysin melkein sopivan jarrupalan, hain valokuvat. Anttilasta Dumarin Maailmanpyörä palaa ysiysiviis.
Larssonin kaatuminen rankkarialueella näytti filmiltä mutta 2-2 ei näyttänyt sovulta. Mitähän italialaiset sanovat?
Soi: Scandinavian Music Group: Säälittävä syksy
Posted by khilou at 23.06.04 00:06