kesäkuu 17, 2004

Vettä

Lasten nukahdettua lähdin hakemaan pyykit narulta. Ne olivat märempiä kuin koneesta otettaessa. Pilvet hymyilivät, kun ravistelin pyykkipojista pisarat ennen kuin laitoin ne taskuun.

Porissa kadonnut pikkupoika löytyi, kuten jo osattiin pelätä, joesta. Illan kyläreissulla huomasin, etten ole ainoa tapauksen koskettama. Jokaisen, joka on sulkenut päiväkodin portin aamulla takanaan, on liian helppo ajatella itsensä tilanteeseen. Muistaa, kuinka vähän lapsiaan voi tässä suuressa maailmassa sittenkään suojella.

On hetkiä, jolloin olisi helpompi olla uskonnollinen. Voisi ajatella, että asiat eivät vain tapahdu vaan niillä on jokin tarkoitus.

Posted by khilou at 17.06.04 23:43
Comments

Ei ole helppoa keksia maailmasta kamalampaa asiaa kuin oman lapsen kuolema. Vanhempi omista lapsistani on juuri tuollainen 5-vuotias pojanviikari, jolle saattaa yht'akkia tulla mieleen yhta alyttomia tempauksia "ku ma halusin".

Toisella puolella maailmaa olevan taysin tuntemattoman pikkupojan ja perheen kohtalo tuo kyyneleen silmaan. Joskus toivon etta internet olisi jatetty keksimatta ja uutistenvalitys hoituisi savumerkeilla. Maailma tuntuisi paljon turvallisemmalta.

Posted by: mek at 18.06.04 04:51

Pitäisi lähteä ensi kuussa lentokoneilemaan jälkikasvun kanssa. Minua, jota lentopelko ei ole aiemmin vaivannut, pelottaa aivan helvetisti.

Posted by: Merten at 18.06.04 09:49

Taas ajattelen tarinaa, jossa rikas mies pyysi Sengai Gibonia maalaamaan hänelle jotakin hänen perheensä jatkuvaksi menestykseksi ja tuleville polville säilytettäväksi.

Mestarikalligrafi maalasi taulun, jossa luki

Isä kuolee
Poika kuolee
Pojanpoika kuolee

Tilaajan raivostuessa moisesta julmasta pilanteosta Sengai Gibon vakuutti, että mietelmä oli hyvä.

Mestari sanoi: Jos poikasi kuolisi ennen sinua, se tuottaisi sinulle suurta surua. Jos pojanpoikasi kuolisi ennen sinua, se särkisi teidän molempien sydämen. Jos kaikki perheesi jäsenet sukupolvesta toiseen kuolevat tuossa järjestyksessä, se on elämän luonnollista kulkua ja todellista rikkautta.

Posted by: khilou at 18.06.04 11:31

Minulta on kuollut jo neljä lasta, joista yksikään ei ehtinyt hengittää kertaakaan. Moni ei varmaan laske niitä edes lapsiksi, minä lasken, ja suren porilaisen perheen mukana taas uudestaan omaakin suruani.

Posted by: ecki at 18.06.04 14:58

Enpä osaa ajatella, että muiden laskemiset asiassa mitään painaisivat.

Posted by: khilou at 18.06.04 15:56