Mummi tulee sillä bussilla hirveetä vauhtia ku sillä on minua niiiin kova ikävä, Poika arveli. Puistoon lähtiessä ukkeli keksii pukemisen sijaan vaikka mitä muuta puuhaa, mutta nyt oli toisin. Tuntia ennen määräaikaa pikkumies hätäili jo vaatteita päälle, että ehditään varmasti mummia vastaan. Vaan hyvä niin.
Piikkilangan piikit ovat lyhentyneet, mutta taistelu jatkuu. Tunnin välein mittailen, aukeaako suuni kunnolla. Kuulostutan Vaimolla, puhunko puuroisesti. Niitä nielupaiseoireita, olisivat, ne. Vaimo kääri kieleni vessapaperiin, kiskaisi se ammattilaisen ottein pois tieltä ja katsoi kurkkuun. Kuulemma näyttää jotenkin väljemmältä. Uusina pelureina yrittävät mukaan nuha ja henkitorvea hivuksella hivelevä ärsytysyskä.
Haluaisin kovasti tietää, olenko paranemassa vai tarvitsenko kohta taas lääkäriä. Nyt olisi tärkeää arvata oikein
Naamioiden takana puhutaan pööpöilijöistä. Meille on Vaimo tuonut kotiseuduiltaan samaa merkitsevän, naurisseipäiltä kuulostavan sanan tolppakusti. Kun toinen tulee kaupasta ja kertoo siellä olleen taas T-alkuisten kokoontumisajot, toinen tietää heti, mistä on kyse.
Meidänkin sählyjengimme tuntuu olevan aika finaalissa. En tosin tiedä, tuntuuko omakin sähläykseni olevan samassa paikassa.
Posted by khilou at 15.05.04 01:02