Aurinko häikäisi, mutta tuuli karkotti paljaat kädet takintaskuihin.
Vaan joku jossain kirjoittikin ansiokkaasti, kuinka Helsinki on kaikkialla pintaan pistävää peruskalliota, tuulinen niemi kylmän meren rannassa.
Pysäytin vaunut Graniittitalon ja Tennispalatsin väliin, katseltiin tovi kaivurin työskentelyä. Kone kaappasi kauhan hampaiden väliin lohkareen ja puristi sen murskaksi. Suupielistä valui valkoista jauhoa ja kasan päälle kopsahteli teräväsärmäisiä kivenkappaleita.
Meteli oli sitä luokkaa, että jatkettiin pian matkaa.
Remonttiäänet naapurissa kestävät nykyään iltaisin pitempään. Toivottavasti se merkitsee urakan olevan loppusuoralla. Meillä merkitsi.
Posted by khilou at 22.04.04 19:32