huhtikuu 14, 2004
Selkä edellä alas Helsinkiin
Linja-autoaseman baarissa ruoka ilmestyy muovipussissa pakkasesta. Möykkyä tökitään paistolevyllä 
edestakaisin kunnes se höyryää rasvaisen tirisevänä. Lautasen reunalle asetellaan toisiinsa liimautuneita kurkkukalvoja, kiinankaalia, oranssia majoneesia, kurkkusalaattia, pakolliset tomaattilohkot. M otti lehtipihvin, minä pyttipannun, maidon ja maakuntalehden.
Aikaa oli, joten käveltiin tutkimassa juna päästä päähän ennen kuin nousin kyytiin. Vaunu ei edes puolillaan, silti sellaista herrapalavamaista piinaa riitti. Liekö syy keväässä ja valon määrässä vai Pohjois-Karjalan kauneudessa? Veikkaan molempia. Ja se viehkeä murre.
Ensin urheilusivut, sitten luin lypsyroboteista, kesärenkaista, siemenperunoiden tarkastamisesta, Tuupovaaran kolarista ja sahan lopettamisesta. Takaisin alkuun: pääkirjoitukset, markettien tarjoukset, tapahtumat, pilkkitulokset, ilmoitukset. Myydään vuoden 88 Lada 2107, ISK-hieho, rehukauraa 60 senttiä / kilo.
Ovet sihahtivat auki napista, vaunujen välissä kohisi kovaa, teräslippa kengän alla tuntui huteralta. Ravintolavaunun kohtelias myyjätär rahasti kahvin, puoli litraa PepsiMaxia ja iltapäivälehden.
Radanvarressa loputtomiin tukkipinoja, sahoja, puutavarajunia, lumipälvistä metsää. Ihan koko Suomi ei taida vielä elää elektroniikasta.
Vähitellen koivuja, tietä tiheämmässä, rintamamiestaloja. Tienviitassa allekkain Pietari, Lauritsala, Uimahalli.
Asemalla minä ja Poika seisomassa vierekkäin, katsomassa liikkeelle nytkähtävää junaa. Tarkemmin katsoen ne olivat joku toinen isä ja joku toinen poika.
Kouvola on tehty harmaasta betonista. Lahdessa alkoi ropina. Vapisevat pisarat uursivat vaakavanoja lasin likaan.
Harmaa Helsinki. Spåran ovella vastaan lyövä penkkiin nuukahtaneen spurgun haju. Venäjänkielinen puhetulva.
Posted by khilou at 14.04.04 21:59