Komppaniassa oli sellainen käytäntö, että ottaessaan vuoron vastaan uuden päivystäjän kuului kiertää kaikki tilat ja tarkistaa, ovatko ikkunalasit ehjiä. Sitten merkittiin ruutuvihkoon ehjien ruutujen määrä. Traditio oli ilmeisesti alkanut jostain rikkoutumismysteeristä.
Kerran päivystyksen aluksi kiersin ihan oikeasti paikat ja tutkin ruudut. Yksi jossain kellarissa oli rikki, jäljistä päätellen ollut jo pitkään. Luonnollisesti toimin totutulla tavalla ja kuittasin kaikki ruudut ehjiksi. Vihko näyttää varmaan samaa tänäkin päivänä, toivottavasti ikkunoita ei ole hajonnut kovin paljon.
Edellisenä talvena yksiköstä oli kadonnut rynnäkkökiväärejä (jotka muistaakseni löytyivät aikanaan Tanskasta). Niinpä komppaniassa valvoi apupäivystäjän lisäksi asepäivystäjä, jonka tehtävä oli istua yläkerran käytävän päässä läpi yön. Työvoimahan siellä on halpaa.
Elämässäkin tulee joskus tilanteita, jolloin on paras olla miettimättä tehtävien mielekkyyttä. Parempi kytkeä vain sotamiespää ja totella.
Posted by khilou at 23.03.04 14:45Meillä oli aikanaan varuskunnan päävartiossa vähän vastaavanlainen "perinne". Yhdestä rynnäkkökiväärin lippaasta puuttui yksi patruuna. Eikä näkynyt koskaan missään raporteissa.
Posted by: Jari at 24.03.04 12:46Tavallaan ärsyttäviä tilanteita. Jos joku sortuu tunnollisuuteen ja luistaa juonesta, joku on automaattisesti vaikeuksissa. Tai jopa moni.
Posted by: khilou at 25.03.04 11:37