Tajusin tilanteen sekuntia ennen, mutten ehtinyt enää väistää.
Linjan 45 bussi jylisi moottori ulvoen sohjolammikkoon heittäen sen hyökynä kohti. Mitäs pienistä, olin liikkeellä verkkareissa enkä kastunut kuin lonkkaan asti. Iltapäivällä asvaltti enää kiilsi kainosti märkyyttään sohjon liristyä viemäreihin.
Tyttö nousi tänään ensimmäistä kertaa sängynreunaa vasten seisomaan. Katsoi meitä ja hihkui voitonriemuisena. Minä osaan, silmät sanoivat.
Venyttiin vielä katsomaan illan Gogo, jossa kolme nuorta naista kertoi elämästään videopäiväkirjan muodossa. Vanhuksia hoitava somalineito tuntui ottavan elämän koko lailla mutkattomammin kuin valtioneuvoston kv. nainen ja poikaansa irti liioista sukupuolirooleista kasvattava vaihtoehtonainen. In my opinion, of course.
Kaipa ohjelman tekijät olivat antaneet toimeksi analysoida naisena elämistä ja kahdella kolmesta oli siihen tarkemmat työkalut koska puhuivat äidinkieltään.
Posted by khilou at 22.03.04 23:40