Tenavat viihtyivät kuralammikoissa hienosti, mutta vanhempien kestävyys oli kovilla. Kauluksesta sisään viiltävä tuuli ja vaakasuoraan leijaileva räntä väänsivät hymyt vinoiksi. Kuulin puhelimen soivan taskussa ja arvasin Vaimon kyselevän meitä kotiin, mutta niin kohmeisilla sormilla olisin vain pudottanut kännykän kuraveteen.
Tietenkin juteltiin juuri silloin parahiksi E:n isän kanssa tämän kipeästä selästä. Kun kumarruin katsomaan Pojan kuraista naamaa ja kiersin samalla vartaloa vastapäivään, joku työnsi puukon ristiselkääni.
Köpöteltiin käsikkäin kotiin, yhtä pienin askelin. Särkylääkettä naamariin. Toivottavasti kukaan 80-vuotias mummo ei keksi nyt nolata haastamalla kävelykilpaan.
Posted by khilou at 21.03.04 14:56