maaliskuu 13, 2004
Kenraalin viimeinen matka
Oi Suomi synnyinmaa
suo helmassas´ sun poikasi onnellisna nukahtaa
kun hän henkensä halvan sulle antanut on
Ei muuta kunniaa
kuin kuulla kummullansa
sun kuusiesi kuiskinaa
kun sä kätkenyt olet hänet viime lepohon
Trad.
En toisaalta tiedä, onko ammattisotilas paras symboli suurille uhrauksille tai edes omistautumiselle isänmaalle. Adolf Ernrooth pääsi toiveammattiinsa ja menestyi siinä, saavutti mainetta ja kunniaa ja eli aatelisen, luullakseni taloudellisesti turvatun elämän.
Silti tällaisissa kauniiden puheiden päivissä on arvonsa. Paitsi sotasankarina ja valloittavan oloisena ihmisenä, haluaisin kunnioittaa kenraali Ernroothia toisenlaisten aikojen ja arvojen symbolina. Sellaisten aikojen, jolloin vielä oli arvostettua tehdä työtä ja uhrautua isompien asioiden eteen. Eikä vain haalia mahdollisimman paljon rahaa ja etuja itselle ja parhaille kavereille.
Suomalaisen kankeassa hautajaisseremoniassa miellyttivät silmää kauneus ja järjestys. Sentään vielä tässä maailmassa, jossa suurin saavutus tuntuu joillekin olevan mahdollisimman viiiltävän riitasoinnun aikaansaaminen.
Pieni mummo rollaattoreineen oli paikalla kadunkulmassa jo hyvissä ajoin ennen saattueen ohikulkua. Jotkut kulkijat näyttivät pukeutuneen silmiinpistävän siististi, moni jopa mustaan. Nainen hiljensi terävästi lapsensa, joka kyseli huutaen jotain triviaalia juuri ruumisauton lähestyessä.
Posted by khilou at 13.03.04 14:47