Kuume ja päänsärky vielä menivät, mutta ellotus oli liikaa. Tuntui, että jos nousen istumaan, oksennus tulee heti.
Poika liittyi joukkoon ja heräsi päikkäreiltä oksentamalla lounaansa sänkyyn. Tai ei ihan koko lounasta, koska sitä riitti lammikoiksi vielä olkkarin lattialle ja kahdelle eri matolle.
Luultavasti ilmiö johtui mahataudista eikä tällistä, joka puistossa puuhun törmätessä nosti keskelle otsaa sinisen kananmunapuolikkaan.
Alkuillan talutin pikkumiestä sohvan ja vessan väliä, koska vain isi kelpasi oksetusseuraksi. Lopulta ei enää jaksettu ravata vaan ulkoilulta palaavat naiset tapasivat meidät lepäämästä eteisen lattialta avoimen vessanoven edestä. Tottahan Tyttö puklasi vielä seuraksi mustikkapuuronsa, ja nyt kylppärissä likoaa erinäisiä tekstiilejä.
Vaimo taltutti oloni tarjoilemalla Cavisconia, maitohappobakteereita, Ketorinia ja Osmosalia. Pojalle vain sitä viimeistä. Pikkumies väsähti sohvalle ja antoi kantaa itsensä sänkyyn. Minä kyllä isi hoidan sinua ku sinulla on lunssa, Poika vielä lupasi.
Posted by khilou at 07.03.04 22:54Anteeksi vain, mutta harvoin on oksentaminen on kuulostanut yhtä mukavalta kuin "Yrjön päivänä". Koko perheen harrastuskin, vieläpä.
Posted by: Samuli at 08.03.04 00:48Yököttävässä tuokiossa oli kieltämättä lämpimätkin sävynsä.
Ehdotin jossain välissä Vaimolle, että lopettaisi moisen sooloilun ja pulauttaisi illallisensa. Edes seuran vuoksi.
Posted by: khilou at 08.03.04 10:55