En yltänyt pääjoukon kierrosaikoihin, mutta olinkin ensi kertaa mikroautoilemassa. Tulosliuskoista näin sentään parantaneeni koko ajan. Yllättävää, miten hyvin renkaat pitivät ja miten paljon homma kävi käsille. Puuhasta voisi kyllä tykätä.
Sählynpeluussa, siinä ihka-aidossa, olin huomattavasti enemmän kotonani, vaikka maila onkin käynyt vieraaksi. Jolkotin (luudasin, kuten meillä päin sanotaan) aivottomana kärkikarvaajana ja tein tarpeeksi monta maalia itsetunnon kohentamiseen. Päivän session päättänyt Grande Finalen ratkaisu lämmitti, vaikka menikin pakin jalasta.
Tarpeeksi väsyneenä sauna, olut ja ruoka maistuivat ansaituilta. Penkkiurheilun jälkeen kävelin spåralle ja ajoin kotin muiden jatkaessa Helsingin yöhön.
Tenavat nukahtivat nopeasti, katseltiin vielä American Beautya. Ensimmäisestä taposta kuulin vasta Ojasta.
Posted by khilou at 25.02.04 23:30Mikroautoiltu on mahdottoman mukavaa puuhaa. Sitä vain tulee harrastettua niin kovin, kovin harvoin.
On mielettömän hieno tunne istua sentin asvaltin pinnan yläpuolella ja ajaa viittäkymppiä - tai mitä ne sisämallit kulkevatkaan -, ja eritysen hauskee se on silloin, kun kisailee kavereita vastaan. Kilpa-ajon hienouden ymmärtää käännellessään päätä sivuille yrittäessään pitää kaverit takana. Niin ikään valtava tunne on ajaa takaa edellä kulkevaa, kärkkyä ohituspaikkaa mutkissa ja yrittää hiillostaa.
Todella hieno laji.
Posted by: Samuli at 26.02.04 00:15